Yhdessä olemisen tapa rakentuu meistä
Millaiset yhdessä olemisen tavat teidän työpaikallanne toteutuvat? Havaitsetko työyhteisön dynamiikassa jännitteitä vai onko oleminen ja kommunikaatio sulavan rentoa? Koetko työpaikan kutsuvaksi paikaksi saapua ja työskennellä, vai herättääkö jo pelkkä ajatus vastustusta? Vai onko tilanne jotain aivan muuta?
Työyhteisön dynamiikkaan, eli siihen miten työyhteisö toimii, vaikuttaa muun muassa sinne valikoituneet ihmiset. Työpaikan ilmapiiri rakentuu siis meistä ja siitä millaisia kollegoita olemme toisillemme. Pienistä tekijöistä käsin luomme työpaikallamme rakenteita, joissa meidän omat intressimme ja arvomme tulevat näkyviksi. Luomme siis ikään kuin henkisen säiliön työpaikallemme, jonka sisällä toimimme tiedostamatta usein kuitenkaan sitä mikä on minun asemani, roolini ja panokseni työyhteisön dynamiikan rakentajana.
Yhdessä voimme havaita, että olemme lopulta hyvin samanlaisia sosiaalisia olentoja.
Olen kuullut kun johtotehtävissä toiminut henkilö puhui siitä, kuinka hankalaa on sietää ihmisten jatkuvaa arvostelua ja negatiivista asennetta häntä kohtaan toimiessaan puheenjohtajan roolissa. Oma itseluottamus horjuu ja työnteosta tulee vastenmielistä. Tämä on tietysti ääripääesimerkki, sillä onhan olemassa työpaikkoja, joissa työntekijä saa nauttia työn imusta ja kokee työpaikalle saapumisen iloisena asiana. Huolimatta siitä millaisella tolalla työyhteisön dynamiikka ja- kulttuuri ovat, on selvää että me sosiaalisina olentoina vaikutamme kanssaihmisiin. Esimerkiksi minun puheen sisältöni, olipa negatiivista, neutraalia tai positiivista, vaikuttaa myös kollegoideni mielenmaisemaan ja päivän kulkuun.
Hellingerin luomassa systeemisen konstellaation ideassa puhutaan siitä, kuinka varhaiset vuorovaikutussuhteet tulevat näkyviksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kaikilla elämänalueilla - myös työpaikalla. Vuorovaikutuksen muotoutumiseen vaikuttaa siis ihmisen kehityshistoria, esimerkiksi lapsuudenaikaiset kiintymyssuhteet ja kasvatus. Lapsuudesta periytynyt itsetunnon taso voi edelleen näkyä työntekijän tai johtajan pystyvyysuskossa. Toki mielestäni esimerkiksi lapsuuden traumojen vaikutus työyhteisön dynamiikkaan vaihtelee varmasti riippuen siitä onko traumoja kokenut yksilö käsitellyt niitä yhdessä ammattiavun kanssa ja kuinka tietoinen hän on traumojen vaikutuksista vuorovaikutukseen. Systeemisessa konstellaatiossa kuitenkin ajatellaan, että ihminen projisoi alitajuisesti kokemaansa elämää ympäristöönsä, eikä lapsuudessa kehittynyt jonkinlainen minuuden ydin katoa iän tullessakaan.
Ei ole myötätuntoista johtajaa, jos vastassa on vihainen joukko alaisia. Ei ole myöskään resilienttiä työntekijää, jos työ on luonteeltaan epäeettistä tai uupumuksen partaalle ajavaa.
Koska ihminen ei ole erillinen saari, voi olla hyödyllistä käsitellä työyhteisön dynamiikkaa konstellaatiovalmennuksen kautta yhdessä etenkin jos työyhteisössä on ongelmia, mutta miksei muutenkin. Vieroksun nykypäivän tehokkuus- ja suoritusyhteiskunnan rakentamaa ajatusta individualistisesta yksilöstä, jonka tulisi itse selvittää omat ongelmansa ja pyrkiä selviytymään niistä itsenäisesti ollessaan jonkin instituution jäsen. Tämän päivän yksilön tulisi selvittää selfhelp-oppaan avulla miten tulisi resilientimmäksi työntekijäksi tai miten johtaisi alaisiaan tehokkaammin ja myötätuntoisemmin. Todellisuudessa olemme kaikki kuitenkin osa suurempaa yhteisöä ja rakennamme toinen toisiamme - olemme toinen toistemme työympäristö, kuten viisas kollegani kerran sanoi. Ei ole myötätuntoista johtajaa, jos vastassa on vihainen joukko alaisia. Ei ole myöskään resilienttiä työntekijää, jos työ on luonteeltaan epäeettistä tai uupumuksen partaalle ajavaa.
Minusta on kaunista, jos työyhteisö voi kantaa yhdessä vastuuta edellä mainitsemastani henkisestä säiliöstä, jossa kaikkien tuntemukset ovat yhteisen kiinnostuksen kohteena sen sijaan että keskityttäisiin vain kahdenvälisiin suhteisiin. Tällä tavoin katsottuna työyhteisössä syntyvää konfliktia ei ole tarpeen nähdä pahana, vaan otollisena tilaisuutena puhdistaa ilmaa ja syventää työyhteisön jäsenten välejä.
Vuorovaikutus rakentaa meidän lähiympäristöämme ja siitä eteenpäin kulttuuria sekä maailmaa. Myös tämä kirjoitus rakentaa ympäristöä ja vaikuttaa ihmisiin (siis lukijoihin). Me ihmiset olemme niin ihmeellisiä, että pystymme muodostamaan keskenämme toimivia työyhteisöjä ja selviytymään vaikeuksistakin yhdessä huolimatta eroavaisuuksistamme, kunhan käännämme katsettamme henkiseen ilmapiiriimme työn tekemisen lomassa. Tunnen olevani samassa veneessä sinun kanssani siitäkin huolimatta, että sinun taustasi ovat todennäköisesti erilaiset kuin minun. Yhdessä voimme havaita, että olemme lopulta hyvin samanlaisia sosiaalisia olentoja. Meidän tulisi kiinnittää huomiota yhtäläisyyksiin eroavaisuuksien sijaan ja ammentaa voimaa toisistamme myös näin yksinäisyyden kokemusta esiin tuoneen pandemian aikaan. Toivottavasti voimme luoda yhdessä turvallisen, kauniin ja jännittävän yhdessä olemisen tavan sekä työpaikallamme että kotona!