Vuonna 2023 halujen viljely teki minusta onnellisemman
Mitä minä todella haluan? Tämä on ollut itselleni usein toistettu kysymys kuluvana vuonna. Näin 28-vuotiaana elän vihdoin kehitysvaihetta kohti kypsää aikuisuutta, jossa harjoittelen vapautumista ulkoisista rajoitteista ja odotuksista haluja viljelemällä. Vuosi 2023 on ollut suurta kasvun aikaa, jossa koko ihmiskunta ja maapallo ovat kutsuttuja vahvistamaan viimeisten menneiden vuosien tapaan epävarmuuden sietokyvyä. Illuusiot äidinsylin kaltaisesta turvasta ovat haavoittuneet samalla kun tuho on ollut vieraanamme monenlaisessa muodossa. Tällainen aika luo kuitenkin hedelmällisen maaperän henkiselle kasvulle kohti autenttista minuutta, joka viljelee runsaasti syvempiä, piileviä halujaan. Mikään tässä ajassa tapahtuva pientä tai suurta vaikuttavuutta luova toiminta ei tapahdu erillään maailmantapahtumista. Elämme visioiden ja suuren kasvun aikaa.
Tunnen ensimmäistä kertaa oppineeni vaalimaan epävarmuutta ja tietämättömyyttä. En tiedä mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan, ja se tuntuu kuin lahjaksi minulle annetulta mahdollisuudelta. Samalla olen antautunut vaistojen ohjaamalle elämälle, tai kuten psykoterapeutti Thomas Moore nimittäisi sitä "sielun ohjaamaksi elämäksi". Intuitio, visiot, fantasiat ja unet ruokkivat aistillista elämänvoimaani Erosta, eli halua. Samaan aikaan Logos, eli järki ja rationaalisuus ovat sananmukaisessa merkityksessään saaneet jäädä vähän enemmän takavasemmalle. Emeritusprofessori Veli-Matti Värri siteeraa Kasvatus ekokriisin aikakaudella -kirjassaan Merleau-Pontyta, Lacania sekä muita viisaita ajattelijoita, ja puhuu kapitalistisesta "nautinnon säätelystä". Siinä missä Eros on elollisen yhteistä elämänvoimaa ilmeten pyrkimyksenä yhteyteen, luovuuteen ja vapauteen, Thanatos kapitalistiseen kulutusyhteiskuntaan valjastettuna kuolemanvoimana estää meitä vapauttamasta itseämme. Toisin sanoen yksilölliset tarpeemme ja toiveemme ovat tehokkaasti ulkoa päin muokattuja, ja monesti halumme ovat voimakkaan sosiaalisesti rakentuneita. Syvin halumme toimii kuitenkin tiedostamattoman alueella ja eroaa siitä, mitä kuvittelemme haluavamme tai tarvitsevamme.
Edesmennyt meditaatio-opettaja Rob Burbea ja nykyinen opettajani Catherine McGee ovat kehittäneet harjoituksen syvemmille haluille avautumiseen. Olen tehnyt sitä noin pari vuotta ja huomannut sen vaikutuksen elämänvoimani käynnistäjänä. Tunnen kirjaimellisesti olevani elossa ja "saavani itseni täysillä". Rob Burbea on sanonut, että harjoituksen idea ei ole välttämättä toteuttaa halumme kohdetta, vaan avautua yhteyteen halumme kanssa, joka voi itsessään olla voimaannuttava kokemus. Harjoitus etenee seuraavanlaisin askelin:
Mikä asia tuottaa sinulle kipua tällä hetkellä? Mitä sinä todella haluat rakkaani? (Tunnustele mitä keho vastaa; "minulle kipua tuottaa.."; "haluan todella asiaa x")
Jos todella saisit asian x, mitä se sallisi sinulle? ("jos saisin asian x, se antaisi minulle asian y"; tätä voi kysyä niin pitkään, ennen kuin pääset käsiksi syvempään haluun - pinnallisempaa halua voi olla esimerkiksi haluta toinen ihminen itsellemme, kun taas syvempää halua voi olla halu rakkauden ilmaisuun)
Haluatko todella asiaa x? (Tunnustele mitä keho vastaa; jos tunnet että kehosi avautuu ja olemuksesi voimaantuu, halun kohde on todennäköisesti sinulle merkityksellinen ja syvä)
Voitko antaa itsesi haluta tätä asiaa täysillä rakkaani? (Tunnustele, voitko antaa itsellesi luvan vastata tähän KYLLÄ! ja antaa koko kehosi avautua halun liikkeelle kehossa sekä nauttia sallivuuden tunteesta kehossasi ja sydämessäsi)
En voi tarkasti paikantaa, milloin matkani kohti autenttista minuutta on alkanut. Aika on lopulta luonteeltaan ajatonta - se ei löydä tarkkaa alku- ja päätepistettä. Meillä on kello, päivämäärät ja vuodet, mutta en koe hedelmälliseksi mitata kasvuani tietyssä ajassa. En koe myöskään hedelmälliseksi viitata yhteen elämäntapahtumaan kasvun käynnistäjänä. Mieluummin ajattelen autenttisen minuuden kasvun olleen "koko ajan olemassa" tässä äärettömässä aika-avaruudessa. Niin kuin runoilija John O'Donohue sanoo: "Olet matkannut pitkän välimatkan päästäksesi tänne. Unelmaasi on unelmoitu ikiaikaisesti". En siis voi paikantaa, että tämä elämä mitä rakennan ja mistä unelmoin, olisi minun, tai että se olisi pelkästään olemassa riippuen tästä hetkestä. Elämä, mitä elän, ja mistä unelmoin, kuuluu esivanhemmilleni ja kaikille olennoille ennen ihmistä. Muistan kolme vuotta sitten saaneeni läheiseltäni joululahjaksi astrologisen tulkinnan, joka sanoi: "tälle ihmisille antautuminen korkeimmalle johdatukselle on toivottavaa". En tuolloin ymmärtänyt mistä lauseessa on kyse, mutta luulen ymmärtäväni nyt paremmin. Elämäni ei ole täysin hallinnassani. Voin tietoisesti todistaa, mitä elämässäni tapahtuu - voin olla samanaikaisesti elämäni aktiivinen toimija ja sitä ulkopuolelta havainnoiva tarkkailija. Myönnän, ettei edellä kirjoittamani ajatuksen virta sovellu idealtaan yhteen oikeistopoliittisen politiikan kanssa, joka korostaa hallintaa, vaatimuksia ja lineaarisen ajan "totuutta" (eli karrikoiden ihmisen siirtymistä syntymästä opintoihin, työhön ja lopulta kuolemaan).
Tänä vuonna olen oppinut rakastamaan kohtaloani. Amor Fati tarkoittaa rakkautta omaa kohtaloa kohtaan riippumatta menetyksistä ja kivuista. Nietzscheläisittäin kaikki toistuu ikiaikaisesti, jolloin kohtalonrakkauden mukaisesti voisin elää kaiken uudelleen ja uudelleen mukaan lukien hyvän ja pahan. Kohtalonrakkaus ei haluaa muuttaa menneisyydestään mitään. Olen oppinut rakastamaan esivanhempieni kohtaloita ja syleilemään omia elämänvaiheitani rakkaudella. Olen oppinut vaalimaan elämää halun viljelyn seurauksena. Haluan olla hyvä esivanhempi tuleville sukupolville. Nietzscheläinen ajattelu ei mielestäni tarkoita sitä, että meidän pitäisi toistaa virheitämme, vaan vähintään sitä, että teemme sovinnon kohtalomme kanssa, emmekä kamppaile sitä vastaan tai uhriudu sen edessä. Vain se on reitti kohti kypsää aikuisuutta ja autenttista minuutta. Vain se on kasvua. Tällainen ymmärrys kasvusta sisäistää sen, ettei kipu ole ongelma, vaikka se monimutkaistaakin asioita. Monimutkaisuus, tuho ja kärsimys voivat palvella toisenlaisena tienä vapautumiseemme. Tänään haluan enemmän Erosta, monimutkaista elämänvoimaa, kuin täyttä vapautumista kärsimyksestä. Itseoivalluksen tie ei ole kivuton, mutta koen olevani entistä vapaampi ja onnellisempi ihminen.
Viimeaikaisia esimerkkejä elämäntapahtumista, joihin on vaikuttanut syvempien halujen viljely:
-se hetki, jolloin päätin jättäytyä pois minulle epämielekkäästä työstä, vaikka jatkaminen olisi ollut ammatillisesti järkevä valinta
-se hetki, kun kirjoitan eräs iltapäivä vahingossa uuden tutkimussuunnitelman intuitiivisen ajatuksenvirran pohjalta, joka lopulta vie minut uuden väitöskirjatutkimuksen pariin
-se hetki, kun saan meditaatiossa idean ympäristökasvatuskollektiivi Rihmastosta, jonka myötä kokoan yhteen verkostojen kautta 20 ihmistä ideoimaan yhdessä parempaa tulevaa
-parisuhteessa tapahtuneet muutokset
-kahden kuukauden pyhiinvaellusmatkani Intiassa ja henkisen elämän syventäminen
-monet piiloon jääneet pienet hetket, jotka ovat syntyneet halun viljelyn seurauksena