Hyvinvointia oikeanlaisen työn kautta

Jännittyneissä tunnelmissa korkkaan blogini tämän ensimmäisen kirjoituksen myötä, jossa aion lyhyesti mietiskellä miksi omat arvot ja tarpeet ovat tärkeitä työelämässä. Tarjoilen heti alkuun runoelämyksen. Kyseinen runo koskettaa minua syvästi ja saa sanomallaan avautumaan elämän erityisyydelle. Kuullessani tämän runon oivalsin omien tarpeideni tärkeyden hyvin vahvasti. Haluan jakaa tämän itseeni vaikutuksen tehneen runon myös sinulle:

The Summer Day

Who made the world?
Who made the swan, and the black bear?
Who made the grasshopper?
This grasshopper, I mean-
the one who has flung herself out of the grass,
the one who is eating sugar out of my hand,
who is moving her jaws back and forth instead of up and down-
who is gazing around with her enormous and complicated eyes.
Now she lifts her pale forearms and thoroughly washes her face.
Now she snaps her wings open, and floats away.
I don't know exactly what a prayer is.
I do know how to pay attention, how to fall down
into the grass, how to kneel down in the grass,
how to be idle and blessed, how to stroll through the fields,
which is what I have been doing all day.
Tell me, what else should I have done?
Doesn't everything die at last, and too soon?
Tell me, what is it you plan to do
with your one wild and precious life?

-Mary Oliver (1992)

Mielestäni tämä Mary Oliverin runo kuljettaa lukijaansa tavallisen elämän hienovaraisten piirteiden äärelle koskettavalla tavalla korostaen yksinkertaisten, usein meille aika itsestään selvien asioiden ihmeellisyyttä. Kyseisen runon kauneus puhuttelee, sillä mielestäni se herättää pohtimaan mihin ihmisen tulisi suunnata energiaansa, tai pikemminkin mille avautua elämässään. Minä olen päättänyt uskaltaa nojautua monihaaraisesti avautuvalle polulle. Voin luottaa sen johdattavan minut kohti arvojani kannattelevaa elämää, mikä koostuu elämän eri osa-alueiden tasapainosta.

Kun puhutaan työelämästä, niin on tärkeää puntaroida omia arvoja ja priorisoida niitä työn edellä. Varsinkin intensiivistyvän ja muuttuvan työelämän keskellä on elintärkeää voida arvioida omaa tilaa ja hyvinvointia sekä tehdä tarvittavia muutoksia hyvinvoinnin ja terveyden suojelemiseksi. Tämän ei tulisi olla yksilön vastuulla, vaan koko työyhteisön tulisi yhteistyöllä huolehtia yhteisestä hyvinvoinnista. Voidaan kuvitella, että tiimi on kuin säiliö, joka rakentuu palasista ja jossa nämä palaset vaikuttavat toisiinsa. Kun tätä säiliötä kannatellaan oikeanlaisilla toimilla ja teoilla organisaation sisällä, esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa ja työtapojen hallinnassa, syntyy lisää voimaa; lisää kaikkia osapuolia hyödyttävää energiaa.

Mary Oliver ei viittaa runossaan suoranaisesti työhön ja työntekoon, päinvastoin, hän vaalii runossaan luonnon ja ihmisen välistä yhteyttä yhdistettynä hetkessä elämiseen. Rakastan runon tuottamaa ajatusta tavasta elää ja mielestäni jokaisen pitäisikin saada kokea miltä tuntuu hivuttautua ruohikkoon ja maata siinä. Minun on kuitenkin saatava myös tehdä jotain, käytettävä käsiäni ja aivojani. Ihmisille on luontaista ryhtyä puuhaamaan, käyttämään energiaansa rakentaakseen jotain. Mitä mielekkäämpää tuo rakentaminen on, sitä parempi lopputulos. Siksi on hakeuduttava oikeanlaisen toiminnan äärelle niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Minun kysymykseni sinulle: Mikä sinulle on tärkeää? Mille sinä omistaudut elämässäsi? Vaalitko elämässäsi arvoja, jotka johtavat sekä sinun että muiden hyvinvointiin ja terveyteen niin työssä kuin yksityiselämässä?

Sinulla on runon tapaan oikeus olla joutilaana silloin kun sitä tarvitset. Sinulla on myös oikeus arvokkaaseen työelämään, työhön josta tykkäät ja jossa sinä voit hyvin. Toivon, että myös yhteiskunnalla olisi tarjota jokaisen tarpeita täyttävää työtä: sellaista, mikä tuntuu hyvältä ja jännittävältäkin. Siis sellaista, mikä ei tunnu uuvuttavalta ja merkityksettömältä. Inhimillisen työelämän rakentamisen liike jatkuu ja sen kehittämistoimet ulottuvat pitkälle aina hyvän kasvatuksen varmistamisen, laadukkaan koulutuksen takaamisen, mielenterveyden tukemisen, työn muotojen laajentamisen ja toimivamman sosiaaliturvajärjestelmän tavoitteisiin. Toivon, että sosiaalipolitiikasta ja työelämän tutkimuksesta kumpuava asiantuntijuuteni hyödyttävät eri sukupolvien ja työelämän kulkijoiden hyvinvointia, joita voin omalta puoleltani edistää tutkimisen, vaikuttamisen ja käytännön soveltamisen kautta. Parhaimmillaan sinäkin voit saada mukaasi uusia näkemyksiä, jotka voivat inspiroida ja tuottaa hyvinvointia työssä ja vapaa-ajalla.

Kiitos että olet täällä ja pysytään kuulolla!

Hyväntahtoisuudella,

Laura